Ajatuksia presidentinvaalista ja presidenttipelistä
Tam 24. 2012 - elsi
Presidentinvaalin ensimmäinen kierros on käyty. Kyllä minä siihenkin kantaa otan. Tietysti! :-)
Tulos oli hyvä. Kaksi fiksua miestä on nyt jatkossa. Sauli Niinistöstä minulle tulee mieleen aikamoinen perfektionisti ja Pekka Haavistosta humanisti. Oikein tai väärin arvioitu; sitä en tiedä. Molemmat ovat kuitenkin taitavia ja presidentiksi sopivia.
Seurasin aika tarkkaan vaalikeskusteluja. En tiedä miten miehet katsovat näitä kandidaatteja. Veikkaan, että me naiset - siis muutkin, kuin minä - arvostamme asiassa pysymisen lisäksi hyvää käytöstä, muiden kunnioittamista, viisautta sanojen käytössä ja karismaa. Ja esimerkiksi silmiin katsomista kun toiselle puhutaan ja tervehditään.
Karismaa ja muitakin hyviä ominaisuuksia näillä kahdella jatkoon menevällä mielestäni on.
On sääli, että presidentinvaaliin sekoitetaan puoluepolitiikka, vaikka se on puhtaasti henkilövaali. Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan oltu “moottoreina vastajytkyssä” sen sijaan, että korostettaisiin itsessä niitä valmiuksia, joita presidentin tehtävän hoitamiseen tarvitaan.
Olkoonkin, että presidentillä ei nykyään erityistä valtaa olekaan; hänen tulee kuitenkin olla puolueeton. Jo ehdokkaana ollessaan. Hän on myös Suomen käyntikortti maailmalla. Ja kyllä hän siellä vaikuttaa monellakin tapaa.
Me suomalaiset olemme sen sortin väkeä, että haluamme olla ylpeitä presidentistämme. Nyt väistyvästä presidentti Tarja Halosesta ainakin minä olen ylpeä.
Kuten varmaan jo arvaatte, minua ei miellyttänyt Eva Biaudetin tikarinheitto parissakin “tentissä”. Olkoonkin että tietyssä puolueessa on näitä lieveilmiöitä, joiden harrastajat pitäisi mielestäni erottaa; tässä tilanteessa käytös kertoi enemmän tikarinheittäjästä kuin sen kohteesta. Kyllähän muutkin käyttivät jonkin verran henkilökohtaisuuksiin meneviä sanoja, mutta eivät sentään paatoksellisuuteen asti.
Rasismin ym. vastaavien asioiden ratkaiseminen onnistuu paremmin aivan eri foorumeilla kuin presidentinvaalin yhteydessä. Ainakin äänestäjien mielestä. Tai ainakin minun mielestäni.
En myöskään äänestänyt naista, vaikka sitäkin perättiin.
Miksi? Koska ei ollut sellaista ehdokasta, jonka olisin kokenut sopivaksi. Muutama nainen on minulla mittapuuna; olkoon esimerkkinä vaikkapa Elisabeth Rehn.
Mielenkiintoista oli se, että kukaan ei lähtenyt “kiusaamaan” Haavistoa; ei edes Sari Essayah. Ei tietenkään lähtenyt, sivistynyt kun on. Kuitenkin tiedämme, että yksikään uskovainen ei Haavistoa äänestänyt. Eikä äänestä. Osaavat kuitenkin olla viisaasti hiljaa.
Tärkeää on muistaa, että kaikki ehdokkaat ovat hyviä ihmisiä; joitakin vain äänestäjät kannattivat enemmän kuin toisia. Pitää osata katsoa poliitikkoroolin taakse. Siellä on aivan tavallinen ihminen iloineen ja murheineen.
Siispä emme kärvennä kenenkään persoonaa; ei lehtien palstoilla eikä netissä.
Näyttää siltä, että Suomessa ja maailmalla on viriämässä uusi parempi aika. Se onkin kovasti tervetullutta. Minun sukupolveni jälkikasvu ja heistä nuoremmat tuovat mukanaan uusia ajatuksia ja toimintamalleja; heillä on erilaiset arvot kuin vanhenevalla poliitikkopolvella (siis minun ikäisilläni!), pehmeämmät ja humaanimmat. Se on mahdottoman hyvä asia!
Heidän vastuullaan on kuitenkin suuri tehtävä; omien lapsiensa kasvattaminen vastuullisuuteen, suvaitsevuuteen ja humaanisuuteen. Se ei tietysti ole ollenkaan helppoa nykymaailmassa. Varsinkaan kun opetusministerillämmekin oikein lain tukemana on vastuullisuuteen kasvattamisen suhteen ihan eri kanta kuin esimerkiksi opettajilla. Siitä ehkä enemmän eri insertissä.
Toivokaamme kuitenkin että vanhemmat tietävät vastuunsa ilman lakia ja opetusministeriä. Varmasti ainakin vastuulliset vanhemmat tietävät.
Nyt jäämme seuraamaan presidenttipelin seuraavaa kierrosta. Se tulee olemaan mielenkiintoinen huolimatta siitä, että melko varmasti tuleva presidenttimme on jo tiedossa.
